|
Metsäkanalintujen tyypillisimmät pesimämaastot ovat räme, taimikko ja metsänuudistusala. Pesä on yleensä varvikossa puunrungon vieressä, pensaan alla tai heinikossa. Uudistusalalla pesä on useimmiten risukon suojassa.
Käsiteltävät kuviot tietoon
Metsänhoitoyhdistykset ja metsäyhtiöt tietävät alueet, joilla muokataan, kulotetaan tai tehdään keväällä muita linnunpesiä vaarantavia töitä. Kriittinen aika on touko- kesäkuu.
Metsästysseura voi etsiä suojattavat pesät ihmisvoimin tai pyytää paikalle koiraharrastajan, joka koulutetun seisovan lintukoiran avulla paikallistaa pesät. Koiran irti pitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Tietoa pesistä kerätään kaikilta metsissä liikkuvilta; maanomistajilta, metsäammattilaisilta, suunnistajilta, jopa korvasienten kerääjiltä.
Lippusiima tai lankaa ja nauhaa
Pesä suojataan lippusiimalla, joka viritetään polven korkeudelle 25 – 30 metrin etäisyydelle pesästä.
Pesän voi suojata myös langalla, johon sidotaan värikkäitä merkkausnauhan pätkiä. Älä käytä muovilankaa tai muovinauhaa. Lanka kierretään riittävälle etäisyydelle pesän ympärille ja lankaan sidotaan merkkausnuhan pätkiä noin 3 metrin välein.
Myös ketun metsästyksessä käytettävä lippusiima on tehokas pesän suojauksessa. Lippusiima tai lanka hajustetaan esimerkiksi vuolemalla hajusaippuasta lastuja siiman alle.
Kun poikaset ovat onnellisesti kuoriutuneet, siimat ja langat on kerättävä pois. Samalla tulee tarkistetuksi pesinnän onnistuminen.
Pesän suojauksesta on syytä ilmoittaa maanomistajalle.
Merkintä suojaa myös koneilta
Koneellinen metsämaan muokkaus voi tuhota pesiä, ellei niitä ole ennakolta merkitty. Pesä tuhoutuu herkimmin äestyksen yhteydessä.
Myös koneiden kuljettajilla tulee olla pesien suojausvälineet mukana, jotta he voi merkitä ja suojata löytämänsä pesät.
Pienpetopaine kasvanut
Pienpetokannat ovat voimakkaasti lisääntyneet 1970 –luvulta 2000 –luvulle pääosin tulokaspetojen minkin ja supikoiran ansiosta. Samassa ajassa pienpetojen saalismäärät ovat kymmenkertaistuneet, pyyntitehon oleellisesti muuttumatta.
Pienpetojen lisäksi lintukantoja heikentävät metsien pirstoutuminen ja ihmisten aiheuttamien häiriöiden lisääntyminen.
Pesistä tuhoutuu keskimäärin kolmannes
Radiolähettimin varustettuja teeriä seuraamalla on selvinnyt, että keskimääräiset pesätappiot ovat 25 – 33 %. Pahimmillaan lähes 60 % pesistä on tuhoutunut.
Pohjois-Suomen metson pesistä on tuhoutunut 27 – 55 %. Pesiä tuhoavat sekä nisäkäspedot että varislinnut. Todennäköisimmin munat on rosvonnut kettu, supikoira, mäyrä tai näätä, alueen yleisimmät pienpedot.
Pesien etsintään valmiita koiria
Koulutettua seisovaa lintukoiraa voidaan käyttää apuna pesien etsinnässä haudonta-aikana muokattavaksi tulevilla uudistusaloilla. Jos tarvitset apua pesien etsintään ota yhteyttä kokeneisiin koiranohjaajiin.
|
